Oli alkuvuosi 2014, kun hain työntekijää silloin nykyistäkin huomattavasti pienempään ja vaatimattomampaan Kuntokauppaan työtilanteen ollessa erittäin hektinen. Hakemusten joukosta yksi erottui mielestäni selvästi ylitse muiden. Muistan, kun kehuin kotona vaimolleni, että ”nyt taitaa olla kiikarissa aivan loistotyyppi, voisin hyvin kuvitella hänen työskentelevän vaikkapa pankissa”. Eräänä aamuna ollessani työpöydän ääressä otin puhelimen käteeni soittaakseni tämän mielestäni selvästi parhaan hakijan tervetulleeksi töihin, kun sillä samalla hetkellä sähköpostiini kilahti viesti juuri kyseiseltä henkilöltä. Siinä hän ilmoitti vetäytyvänsä tästä meidän paikasta, kun olikin juuri saanut töitä pankista.

Olin tilanteesta todella hämmentynyt ja pettynyt. Aikataulu ja tulevat suunnitelmat olivat sellaiset, että minun oli pakko turvautua seuraavaan vaihtoehtoon. Jouduin ottamaan henkilön, jota en alunperin olisi halunnut. Tämä henkilö oli Kai. Hän oli herättänyt kiinnostukseni, mutta vaikutti haastattelutilanteessa jännittyneeltä, joten ajattelin että ”ei tuosta ei taida olla hyväksi myyntimieheksi”. Yksi asia oli kuitenkin selvää — jostain syystä hän selvästi halusi pieneen yritykseemme. Kai aloitti työt tradenomin opintojensa loppusuoralla harjoittelun kautta ja ylitti odotukset käytännön työssä. Ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka.

Kesällä 2016 vietimme ensimmäistä kesää esikoisemme kanssa. Yllättäen Kai ilmoitti odottavansa omaa esikoistaan saksalaisen tyttöystävänsä Brittan kanssa ja haluavansa muuttaa sinne perheensä tueksi. Yhdessä pohdimme, voisiko Kai jatkaa työskentelyä meille Saksasta käsin etänä vai olisiko hänen etsittävä uutta työpaikkaa sieltä. Halusimme molemmat pitää toisistamme kiinni, eikä ratkaisua tarvinnut katua päivääkään.

Torstaina 12.7.2018 perheemme sai odotettuja vieraita. Kai, Britta ja heidän tyttärensä Enna saapuivat meille kylään ollessaan lomailemassa Suomessa. He kertoivat tulevista suunnitelmistaan koskien talon rakennuttamista ja toisen lapsen yrittämistä, samoin pian koittavasta rauhallisesta mökkireissusta. Molemmille lapsillemme he antoivat ehkä hieman yllättävänkin lahjan, koristeelliset ristit. Seuraavana maanantaina 16.7. Brittalta saamaani viestiä olikin vaikea uskoa — Kai oli juuri kuollut sydänlihastulehduksen aiheuttamaan komplikaatioon (saattaa tarkentua vielä) syrjäseudulla saaressa olevalla mökillä. Suru, shokki ja epäilykset tapahtuneen todellisuudesta kuvaavat niitä tunteita, joita kävin lävitse seuraavien päivien ajan.

Rooli työyhteisössä ja elämäntyö

Olin ollut väärässä. Kaista kuoriutui erinomainen myyntimies ja pian hän vastasi tärkeimmistä asiakkuuksistamme. Hän omistautui tavoitteellemme korkeasta asiakastyytyväisyydestä ja siitä tuli hänen oma intohimonsa. Tähän hän kykeni pitäen samalla aina työnantajansa puolia ja huolta toiminnan kannattavuudesta.

Kai oli ”kiekon eteen heittäytyjä”. Kun saapunutta tavarakonttia purettiin, Kai hakeutui katonrajaan pienimpään rakoon ja auttoi sieltä alas vaikeimmat paketit. Hänen asenteensa ja motivaationsa oli varmaan liiankin hyvä. Esimiehenä olisin voinut ehkä enemmänkin rauhoitella tahtia, mitä onneksi välillä teinkin etenkin viimeisinä vuosina.

Tilanne, jossa Kai aloitti Kuntokaupalla opintojensa loppusuoralla työharjoittelun kautta, oli tosiaan hektinen. Hyvin vaatimattomalla perehdytyksellä hän jäi hoitamaan koko Kuntokaupan asiakaspalvelua käytännössä yksin, itse lähdettyäni työmatkoille. Myös tytäryhtiömme Saunatar toimi viime aikoina pitkälti hänen panoksensa varassa. Hänen tinkimätön asenteensa johti siihen, että vuosien myötä vastuuta ja asemaa tuli alati lisää, aina mynnistä ja asiakaspalvelusta taloushallintoon ja ostoihin saakka.

Etenkin viimeinen työvuosi oli ammatillinen läpimurto Kain uralla. Hänestä tuli osakas ja hallituksen jäsen. Tiimin vähitellen kasvaessa Kain panos oli keskittynyt yhä enemmän valikoiman kehittämiseen, maahantuontiin ja ostoihin. Hänet nimettiinkin Kuntokaupan tuotepäälliköksi. Yhtenä merkittävimmistä saavutuksistaan hän vastasi FitNord-tuoteperheen juoksumattojen lanseerauksesta, tehden timanttista työtä parhaan valmistuskumppanin sekä malliston ominaisuuksien valinnassa.

Vielä viimeisinä kuukausina ja viikkoina en voinut kuin ihastella hänen kehittymistään. Hänestä oli tullut alamme huippuammattilainen. Puhuttelevaa on, että vielä juuri ennen lomaansa — viimeiseksi jääneenä työpäivänään — hän teki ostotilaukset tulevan syksyn todella mielenkiintoisista uutuustuotteista. Viime vuonna Kai oli mies FitNord-juoksumattojen takana. Nyt hän on mies FitNordin kuntopyörän, crosstrainerin, kävelymaton sekä paljon muunkin takana. Viimeisinä töinään hän sai neuvoteltua yrityksellemme sopimukset, joilla voi olla kauaskantoisia myönteisiä seurauksia.

Läheisten ja työtovereiden muistoja

Lojaalius ja luotettavuus ovat niitä ominaisuuksia, jotka nousevat lähes kaikkien Kain tunteneiden suusta. Kai laittoi perheensä aina etusijalle, kantoi vastuunsa eikä halunnut tuottaa läheisilleen pettymyksiä. Hän oli valmis tekemään isoja päätöksiä ja muuttamaan Saksaan hyvin lyhyen seurustelun jälkeen raskauden tultua ilmi. Tytär Ennan ollessa vauva, Kai halusi antaa enemmän aikaa lapselleen ja teki puolikasta työpäivää syksyllä 2017. Tuo aika nousee arvoonsa, vaikka pikkuinen ei itse tule sitä muistamaan.

Kain oman lapsuuden lähtökohdat eivät olleet kaikkein suotuisimmat, mutta hän oli päättänyt olla menestyjä ja luoda omalle perheelleen hyvän kasvualustan. Hän asetti itselleen kovia tavoitteita ja teki lujasti töitä niiden eteen. Hän olisi voinut joskus vetää enemmänkin henkeä ja pitää paremmin huolta myös omasta hyvinvoinnistaan. Perheenisänä Kai ei pelännyt kotitöitä, vaan oli valmis tekemään kaikkensa, jotta muilla oli hyvä olla. Omat harrastukset jäivät välillä vähemmälle huomiolle. Kain ei tarvinnut olla kaikille mieliksi, mutta läheisille ystävilleen hän oli uskollinen elinikänsä. Kirjaimellisesti.

Työporukassa joskus pikkujouluissa pohdimme leikkimielisesti tilannetta, jossa vain yksi työntekijöistä pystyisi jäämään viimeisenä pyörittämään koko firman toimintaa. Kai valikoitui kaikkien mielestä tuoksi henkilöksi. Kain tarkkuus, tietomäärä, ymmärrys tuotteista ja markkinoista, asenne sekä kyky saada asioita aikaan tekivät vaikutuksen. Hän ei pelännyt sanoa asioita suoraan, jotta niitä saatiin hoidetuksi. Kain tutustuminen Brittaan ja tuleminen isäksi toivat häneen sopivan ripauksen pehmeyttä, mikä teki hänestä helpommin lähestyttävän myös työyhteisössä. Syksyllä 2017 vietimme koko henkilökunnan voimin yrityksemme 10-vuotissyntymäpäivää Etelä-Ranskassa. Sieltä kaikkien mieleen on jäänyt Kain innostava esitys hänen jo lapsuudessa alkaneesta harrastuksestaan — sijoittamisesta. On häkellyttävää tajuta, että Kai oli työyhteisömme nuorin — ei todellakaan tuntunut siltä.

Loppusanat

Kirjoitan tätä maanantaina 13.8.2018. Tänään olisi ollut Kain 27. syntymäpäivä. Toissapäivänä meillä oli kunnia osallistua Kain hautajaisiin, joka osoittautui kauniiksi, herkäksi ja lämminhenkiseksi tilaisuudeksi. Tänään keskeytämme työpäivän kiireet hetkeksi ja nautimme Kain syntymäpäivän kunniaksi kakkukahvit.

Tämä kirjoitus voi kuulostaa menneisyyden kaunistellulta vainajan muiston kunnioittamiseksi. Jos näin olisi, en olisi sitä kirjoittanut. Surunkin keskellä tunnen valtavaa kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että sain tuntea niin lojaalin ja lahjakkaan ihmisen, sekä olla hänen työnantajansa ja liikekumppaninsa. Kiitollisuus myös hänen yritykselle antamasta panoksesta, jota emme voi enää hänelle korvata, jättää sanattomaksi.

Kai jätti yritykseemme valtavan aukon. Tehtävän haastavuudesta huolimatta teemme parhaamme saadaksemme Kain elämäntyön kukoistamaan. Kiitämme kaikesta tuesta, jonka avulla tulemme tässä onnistumaan.

Näissä tilanteissa mieleen nousee elämän suuria kysymyksiä ja tarve löytää niille selityksiä. Minulle avain ei ole tietää miksi Kaille kävi näin tai mikä hänen tilanteensa nyt on. Avain on tuntea Hänet, joka tietää.

Koko työyhteisönä perheinemme otamme osaa Kain läheisten ja perheenjäsenten suruun sekä toivotamme voimia toipumiseen.